Toinen viikko lopuillaan

10 päivän kuluttua leikkauksesta tikit poistettiin. Tällaiselta jalka nyt näyttää!

Kuvasta huomaa hyvin myös sen, miten polveni on painunut sisään päin. Tämä on rakenteellinen ominaisuus, joka lukemani mukaan* altistaa polvivammoille. Polvia voi painaa kieroon leveä lantio (kuten minulla) tai lättäjalat.

Silloin, kun on kuullut tuomion raajarikosta, makaa jalka pystyssä kovissa kivuissa tai kokee turhautumista kuntoutusprosessin aikana, ehtii muuten lukea melko paljon riskitekijöistä ja pohtia loputtomiin sitä, miksi näin kävi. Ensimmäinen riski, jonka jo yllä mainitsin, on sinänsä jo olla nainen. Vauhdikkaat pelit, etenkin kontaktilajit, ovat seuraava suuri riskitekijä. Huono lihasvoima on riskitekijä. Takareiden huono venyvyys on riskitekijä. Huono koordinaatio, vääränlaiset kengät ja tekonurmi ovat riskitekijöitä. Kokemattomuus on riskitekijä.  Palaaminen loukkaantumisen jälkeen 1 - 1,5 vuoden jälkeen pelikentälle on riski loukkaantua uudelleen. Väsymys on riski: loukkaantumisia sattuu eniten toisella puoliajalla tai viimeisessä erässä lajista riippuen.

Riskitekijöiden lista on lohduttoman pitkä, ja on jopa vaikea tietää, mistä ottaisi opikseen, jos on niin hullu, että urheilun lopettaminen ei ole vaihtoehto. Urheilijat - ammattilaisetkin - repivät ristisiteitään eniten rikki, eikä heidän lihaskuntoaan tai kokemustaan käy epäileminen. Rugbypiireissä käy kova keskustelu siitä, pitäisikö pelikentälle pääsemisen edellytyksenä olla jonkin lihaskuntotestin läpäiseminen. En kuitenkaan jaksa uskoa, että esimerkiksi ihanteellisen reisilihasvoiman suhteen 3:2 saavuttaminen tuottaisi yksinään tulosta. Valmennuksessa tulisi toki kiinnittää huomiota moniin osa-alueisiin, joita ovat peruskunto, peliööga, tekniikka, koordinaatio ja henkinen valmennus, ja urheilijalla on kaikesta tästä myös itsellään suuri vastuu. Silti peliin kuuluu se, että tapahtuu jotain odottamatonta; taklaus, suunnanvaihdos, törmäys, alle jääminen ja niin edelleen. Väheksymättä yhtään loukkaantumisen ehkäisemiseksi tehtävää työtä treeneissä ja vapaa-ajalla, haluan - myös lohdutukseksi itselleni - todeta, että toisinaan nyt kerta kaikkiaan käy paska mäihä.

Otin reisistä mitat: terveen jalan ympärys on pysynyt 50:ssä sentissä, kun taas leikatun jalan reisi on soukentunut 48:sta 47:ään cm:iin. Leikatussa jalassa alkaa olla jonkin verran "tyhjää nahkaa" lihaksen surkastumisen vuoksi. Mittanauha uppoaa reiteen, vaikka sitä jännitttäisi. Iu.

  

*) Olen lukenut polvivammojen riskitekijöistä ja ennaltaehkäisystä monista eri lähteistä, joita en koe tarpeelliseksi (lue: viitsi) listata tähän. Osa on peräisin tieteellisistä artikkeleista tai väikkäreistä, osa taas esimerkiksi tohtori.fi-sivun, Mehiläisen tai vastaavien "infopaketeista".