Lisää liikkuja

Kolmannella viikolla aloin pyöräillä kuntopyörällä keveällä vastuksella, kun toisen viikon olin veivannut tyhjää. Kuluvaan eli neljänteen viikkoon mennessä olen pidentänyt pyöräilyaikaa viidestä minuutista ensin kymmeneen ja sitten viiteentoista minuuttiin. Kuntopyöräily tuntuu polvessa hyvältä; toisin sanoen se ei tunnu miltään. Tylsäähän se on, mutta matalilla tehoilla polkiessa voi vaikka plarailla lehteä samalla.

Neljäs viikko alkoi kylpylälomalla, jonka aikana aloitin uimisen. Uin yleensä rintauintia, mutta sen potkut ovat ihan liian rajuja leikatulle polvelle vielä viikkotolkulla. Siispä kroolaustekniikan puutteessa pulikoin koiraa kuin alakoulussa konsanaan! Onneksi näitä erikoisia urheilusuorituksia ei todistanut montakaan silmäparia.

Polvikulma on pienentynyt edelleen hienosti! Tässäpä tuore otos, jossa leikkauksesta on kulunut kolme ja puoli viikkoa.

Vertailun vuoksi vielä kuva ensimmäiseltä viikolta:

Rauhallinen kävely sujuu käytännössä niin kuin terveellä jalalla, ja moni tiedusteleekin sen perusteella, josko jalka on jo parantunut. Eräs kaveri kommentoi salilla, että "jaa, nyt saa taas hyppiä normaaliin malliin!" Heh. Katotaan muutama kuukausi niiden hyppyjen kanssa. Välillä tuntuu, että hienostihan tämä tästä etenee; pystyn tekemään esimerkiksi jo kymmeniä "puolikyykkyjä" aivan kivuitta. Toisina päivinä taas kahden kuukauden päästä koittava hölkkäkuu tuntuu toivottoman kaukaiselta - puhumattakaan siitä, että pääsisi takomaan lihasta takaisin jalkoihin salilla ihan tosissaan.

 Haavat ovat arpeutuneet mukavasti, ja kinttu näyttää jo melko siistiltä.