Pyllyä soffaan

Koska perbeeriä ei vielä saa pitkiin aikoihin hipomaan tannerta, olen tehnyt päivittän sohvakyykkyjä. En siis ole luovuttanut kuntoutusprojektissani, vaan sohvakyykyt ovat istahtamisia käsinojalle. Noin kolmisenkymmentä kyykkyä kerralla on tällä erää tarpeeksi. Siinä kohtaa leikatun jalan pakara ja takareisi alkavat jo väsyä aika tavalla. Edelleen jaksan päivittäin hämmästellä sitä, miten voimaton leikattu jalka on. Pitää vain koittaa muuntaa se hämmästely taistelutahdoksi!

Olen ottanut tasapainolautaa hieman enemmän mukaan kuntoutusjumppaan viime päivinä, koska neljännen viikon fysioterapiakäynnillä havaittiin, että tasapaino on melkoisen onneton. Sitä se on mulla kyllä normaalistikin, mutta erityisesti nyt, kun jalka on sökönä, se on tosi hidas ottamaan vastaan "käskyjä", eli kun ajattelen, että pitää kallistaa tiettyyn suuntaan, kallistuksen toteutumiseen on huomattava viive. Yhdellä jalalla seistessä huomaa myös eron terveeseen jalkaan, jolla tasapainoilu on vähän sulavampaa. Kävelylenkkejä olen tällä viidennellä viikolla tallustanut noin neljän kilometrin mittaisina. Mikäs tuolla tepastellessa, kun ulkosalla on ihana syyssää!