Viidennellä viikolla aloitin uutena kuntoilumuotona vesijuoksun. Tiistaina aamukymmeneltä, kun menin kaverini kanssa polskimaan, Vaasan uimahallin allas oli pohjasta piripintaan yhtä mummelia. Harmaapäät viuhtovat vesijuoksuvyöt niskassaan koirauintia niin, että saivat aikaan kunnon aallokon. Me tenavat sen sijaan koitettiin polkea pystysuorassa juoksua mallaillen niin kuin on opetettu, ja pitää naama peruslukemilla, kun nuori uimahallivalvoja loi säälin ja huvittuneisuuden sekaisen katseen meihin päin. Täytyi taas todeta, että vesijuoksu on salakavalan tehokasta: altaassa lähes turhautuu, kun ei tunne tekevänsä juuri mitään, mutta pois noustessa huomaa, että jäsenet ovat raskaat.
Tällaisessa ympäristössä polskuttelimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti