Viikko leikkauksesta

Kun leikkauksesta oli kulunut kolme päivää, aloitin saliharjoittelun. Tein rintatreenin, johon kuuluivat sotilaspenkki, vinopenkki laitteessa ja flies laitteessa. Jätin myös panacodit pois, koska olin vihertänyt niiden vuoksi edellispäivänä ja, koska ne olisivat syöneet tehoja. Tulehduskipulääkkeiden syömistä jatkoin koko viikon ajan kuuriluontoisesti (2x1 / pv), koska näin oli ohjeistettu.

Se kuntoutusohje, jota sen sijaan hieman sovelsin, on seuraava:

"kyynärsauvojen käyttö 4 viikkoa kävelyn tasapainottamiseksi; painovaraus kyynärsauvoilla keventäen 2 viikkoa ja sen jälkeen kivun mukaan".

"kyynärsauvojen käyttö 3 vuorokautta kävelyn tasapainottamiseksi; neljäntenä päivänä kyynärsauvat henkisenä tukena ja sen jälkeen nakataan nurkkaan."

Viidentenä päivänä leikkauksesta lakkasin siis käyttämästä kyynärsauvoja. Jalka ei toki tunnu samalta kuin terve, näin on tuskin vielä pitkään aikaan, mutta liikkumista helpottaa todella paljon se, että koipi ojentuu melko vaivatta suoraksi. Käytännössä voin kävellä ontumatta, kunhan asetan askeleeni huolella. Toisin sanoen tallustan aika hitaasti. Tällä hetkellä jalan vähäiset kivut tuntuvat polven ihossa, jota kiristää 20 tikkiä, sekä alhaalla sääressä, jonne turvotus on laskenut. Koko sääriluu on jotenkin sen tuntuinen kuin sitä olisi potkittu rugbynappiksilla, joissa on muuten korkeat metallinapit. Sääri on myös kosketusarka. Alemman leikkaushaavan vieressä sen sijaan ei ole tuntoa ollenkaan, ja sitä paikkaahan on sitten hiplattava aivan alituiseen, koska se nyt vaan tuntuu niin vinhalta, ettei tunnu miltään.

Haavateipit eivät pysyneet paikoillaan, joten pääsen vihdoin esittelemään nakua polvea! Kyllä tulee katu-uskottavia arpia vanhojen seuraksi.

Viikonloppuna treenasin salilla selän ja hauikset sekä olkapäät ja ojentajat - kullekin lihasryhmälle kolme liikettä. Tein kaikki liikkeet istuen tai maaten. Se, että jalat ovat "poissa pelistä", vaikuttaa kuitenkin punnaamiseen melkoisesti. Tavallisesti ei tule ajatelleeksikaan, miten paljon jaloilla tekee työtä lähes joka liikkeessä. Jalat ovat yleensä ainakin tukevana alustana maata vasten, vaikka treenaisi vaikkapa vain käsiä istuen. Kun tätä tukea ei ole, saan vähentää treenipainot suosiolla liikkeestä riippuen 80-90%:iin normaalista. Tähänastiset rampatreenit olen tehnyt mutulla noin 4*10 toiston sarjoina, mutta tällä viikolla saan valmentajaltani kunnon jalkavammaohjelmankin. Siitä tulee kaiketi nelijakoinen niin kuin aiemmatkin treeniohjelmani, vaikka jalkapunttia siinä ei olekaan.

Tänään, tasan viikko leikkauksesta, kävin fysioterapeutilla. Sain kurinpalautuksen keppien käytöstä: vaikka jalka toimii hyvin, kotoa lähtiessä olisi vielä viikon ajan syytä ottaa yksi keppi keventämässä operoidun jalan askelta, ettei polvi kuormitu liikaa. Sen vähän, mitä kotona hyörii, voi olla ilman kyynärsauvaa, mutta jo kauppakäynnillä sen tulee olla mukana. Kuntoutuksena jatkan samoja liikkeitä, joita olen tehnyt tähänkin asti. Lisäksi voin ottaa mukaan (korkealle) tuolille istumisia ja staattisia pitoja seinää vasten istuen; kuitenkin vielä aika korkealla, ettei polvi kuormitu liikaa.

  

kas näin

Huomenna alkaa salin puolella uusi treeniviikko. Tänään olen aloittanut klassisesti maanantain kunniaksi vähän terveellisemmän elämän, koska ounastelin, että nyt polvivammaisena ei sovi syödä aivan niin miehekkäitä määriä kuin normaalisti - en haluaisi päästää polven turvotusta nousemaan kankkuihin saakka vähistä liikuista huolimatta.