Aamupahoinvointi & iltahyvinvointi

Olenkin jo odotellut lääkemömmöjen ikäviä sivuvaikutuksia. Tänään nappasin aamukuudelta panacodin, ja kun nousin paria tuntia myöhemmin, se kasvatti jalat alleen ja yritti kiivetä ylöspäin. Vatsahapot seurasivat parhaansa mukaan. Onnistuin kuitenkin täpärästi tukkimaan tien puurolla, raejuustolla ja mehukeitolla.

 

Uskaltanen väittää tässä vaiheessa iltaa, että toinen leikkauksen jälkeinen päivä on ensimmäistä helpompi. Enimmäkseen toki olen maannut sohvalla koipi ojossa ja jäihin kääräistynä, jolloin tykyttävää kipua ei ole toisin kuin silloin, kun jalkaa liikuttaa tai sitä pitää alaspäin. Kumma kyllä, neljän seinän sisällä muhiminen ei vielä ole käynyt hermoilleni, vaikken tosiaan ole sitä kotona viihtyvää sorttia. Tällä hetkellä liikkuminen on vain sen verran kivuliaampi vaihtoehto kuin paikallaan makoilu, että rötvään suht mielelläni. Ainakin niin kauan, kun How I met your motherin kausia riittää.

Alkuillasta tosin piipahdin muutaman sadan metrin kyynärsauvakävelyllä ihan ulkosallakin, mikä piristi kovasti lääkehuuruista oloa. Illan kruunasi kuntoutusjumppa, joka oli tänään jo monin verroin helpompaa kuin edellispäivänä. Ei itkua, vain hampaidenkiristelyä. Jalka ojentui suoraksi, ja tein nostoja kymmenen sijaan kymmeniä. Katsokaa ja ihailkaa, miten pieni polvikulma nyt jo!

Yllä olevassa kuvassa jalka on siis taivutettuna niin paljon kuin mahdollista. Miksi olen tästä iloinen? Kas kun yleensä kuntoutusviikkoina 1–3 pyritään siihen, että polvi saadaan taipumaan 110–125 °:n kulmaan. Lisäksi jalan tulisi ojentua täysin suoraksi niin, että etureisilihaksen saa kunnolla jännitettyä. Nämä tavoitteet ovat perustana myöhemmille kuntoutusvaiheille. Fleksio–ekstensio, check!