Päivällä oli aika lähteä apteekkireissulle, sillä sairaalasta mukaan annetut lääkkeet riittivät käytännössä vain ensimmäiselle päivälle lukuun ottamatta yhtä naurunappia, jota otetaan kolmena ensimmäisenä iltana. Housujen jalkaan laittaminen tuotti pieniä vaikeuksia, sillä polvikulma ei järin pieneksi taitu. Onneksi collarit ovat muutenkin lempihousuni, erityisesti nämä komeat Pumat, joita koristaa Vaasa Rugby Clubin kirjainyhdistelmä:
Kun leikkauksesta oli kulunut noin vuorokausi, sai sidekäärön ottaa pois. Näin korea koipi niiden alta paljastui:
Leikkaushaavojen päällä on haavateipit, jotka pidetään paikoillaan tikkien poistoon saakka. Keltainen väri on jäänyt pesuaineesta, jolla jalka ennen leikkausta pestiin. Haavat ovat hieman vuodelleet, ja turpeanakin polvi on.
Tänään sain myös käydä suihkussa. Niin ihanaa kuin se olikin, kaatumisvaara jännitti koko ajan liukkaalla lattialla. Onneksi väliaikainen omaishoitajani, jota myös avopuolisoksi kutsutaan, oli tukena. Tästä tapahtumasta ei ole kuvamateriaalia.
Illemmalla vuorossa oli kuntoutushetki. Asetuin selälleni makaamaan ja nostelin jalkaa kymmenisen kertaa ylös niin suorana kuin pystyin reisilihasten aktivoimiseksi. Nostelu teki todella kipeää ja teinkin niitä hieman kevennettynä. Toinen kuntoutusliike on niin ikään selinmakuulla tehtävä jalan koukistus-ojennus lattiaa vasten liu'uttaen. Rääkyhän tätäkin liikettä tehtäessä pääsi, mutta onneksi tiedän kokemuksesta, että jumppatuokioiden kaameat kivut korvautuvat nopeampana kuntoutumisena. Joulukuussa juoksuaskelia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti