Sairaalasta oikein sellaista hattarahöttöistä maanantaihuomenta vaan! Nyt on käsillä yksi polvileikkauksen vaikeimmista vaiheista: olla tuntikausia syömättä. Asiaa toki helpottaa hieman se, että välissä on ollut yö, jolloin en muutenkaan söisi. Kaikki minut tuntevat tietävät, millainen tinttaiita olen nälkäisenä - sääliksi käy jokaista, joka joutuu olemaan kanssani tekemisissä ennen konjakkikahveja. Eilen onkin tankattu kuin turnaukseen valmistautuessa ikään: salilla puurretun selkäsaunan jälkeen vedin napaani Wazaca-ravintolassa härkää ytysillä höysteillä, ja jälkiruoaksi pyöräytimme kotona vielä omena-valkosuklaisen käärretortun, jota oli hyvä mussuttaa Suomi-Ruotsi maaottelua töllöttäessä. Tänään mennään köykäisemmillä eväillä, mutta enköhän saa kohtapuoliin sen verran höpöt lääkkeet, että nälkäkin lakkaa vaivaamasta. Viimeistään sitten, kun alavartalo on puuduksissa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti