Leikkauksesta tulee viikon kuluttua se maaginen kymmenen kuukautta täyteen, mutta otin eilen pienen varaslähdön takaisin palloilun pariin. Vanhalla puulaakijengilläni Banaanikärpäsillä, joka nykyään Suvilahden Sisun naisjoukkueena tunnetaan, oli tulossa illan peliin vähänlaisesti sakkia, ja lupauduin menemään kentälle tarvittaessa. Harrastesarjaa varten ei tarvinnut hankkia edes lisenssiä, vaan riitti, kun joukkueenjohtaja täydensi ottelupöytäkirjaa nimelläni. Urheiluvakuutustani en ole koskaan katkaissutkaan - ehkä siitä pulittaminen on kuntoutuksenkin ajan muistuttanut minua jostain, mitä voisin olla :D
Olin koskenut pyöreään palloon viimeksi kaksi vuotta sitten. Voi, kun se pallo olikin pyöreä! Eihän se pysynyt töppösissä ollenkaan. Jo verryttelysyöttöni olivat hyvin epävarmoja. Olinkin varsin tyytyväinen siihen, että sain mennä kentälle ja, että minun tarvitsi mennä kentälle vain pariksi hetkiseksi toisen puoliajan loppupuolella. Pelityylimme oli 4-1-1. Itse hääräsin vasempana laitapakkina. Ruostuneet taitoni ja valtaisa innostukseni yhdessä johtivat päättömästi ravaavaan pelityyliin, jossa pallo oli hirmuisen jännä juttu, mutta päätä en muistanut käyttää tai edes nostaa katsoakseni, missä parissa vuodessa vaihtuneet joukkuetoverit liikkuivat. Mitään en siis häävin saanut aikaiseksi niinä hetkinä, kun kentällä kirmasin. Laitojen juoksukilpailuissakin jäin vastustajalle toiseksi, mitä ei pelikesinä 2009-2012 naisseurassa totisesti usein tapahtunut. Juoksuvauhti on tippunut tietenkin roimasti pitkän tauon aikana, ja pitäisi osata pelata sen mukaan.
Itse matsi oli äärimmäisen jännittävä ja tasainen maaliton tasapeli, jossa tilanteita oli puolin ja toisin. Olen valtavan onnellinen siitä, että polvessa ei ollut mitään tuntemuksia pelikentällä, se oli kuin uusi. Juostessa leikattu jalka ei edelleenkään pyöri suureksi jäävän polvikulman vuoksi yhtä hyvin kuin terve, mutta sitä ei pelin tuoksinnassa huomaa. Bansuilla on valitettavasti heinäkuun ajan pelitauko, jonka jälkeen muutan itse paikkakunnalle, jossa jalkapalloa pelaavat vain alle 18-vuotiaat tytöt sekä pojat viisivuotiaista viisikymppisiin. Käyn siis vain heinäkuun ajan pelailemassa, ja etsinen sitten uudelta paikkakunnalta jonkin harrastuksen. Jalkapalloa lähinnä lienee teatteri?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti