Leikkauksesta tulee pian kuluneeksi 9 kuukautta. Pyrkimyksenä on edelleen takoa jalkaan voimaa takaisin, ja teenkin jalkatreenejä salilla joka kolmas tai neljäs päivä kahteen lihasryhmään jaettuna. On kyllä epäreilua, miten hitaasti sitä voimaa karttuu takaisin suhteessa siihen, kuinka nopeaa se lähti silloin, kun jalka oli lähes tai täysin kävelykelvoton. Tällä hetkellä minulla on kyykkypainona saman verran rautaa kuin rintapäivänä penkissä, eli järin urheilijamaisissa lukemissa ei vielä hetkeen liikuta.
Edistystä kuitenkin tapahtuu: pyörähdin männä viikonloppuna vähän viheriöllä hyppimässä ja kirmaamassa.
Tein ensin kevyttä hölkkä- ja koordinaatioverryttelyä, johon kuului esimerkiksi vaihtolaukkaa, polvennostojuoksua, pakarajuoksua, luisteluhyppyjä, inkkarihyppyjä ja askelkyykkyjä eteenpäin. Sen jälkeen otin parit loikkasarjat vuoroloikkaa ja tasatassua. Kaikenlaiset loikat ja hyppelyt jäivät aika mataliksi, mutta niitä pystyi kuitenkin aika pelotta tekemään.
Lämmittelyjen jälkeen oli aika laittaa nappikset jalkaan juoksentelua varten. Tä-dää!
Päällimmäinen kerros vaatetta pois ja menoks. Vedin pari kierrosta niin, että hölkkäsin kentän pitkän sivun ja päädyssä otin pienen kiiharin. Tämän jälkeen vedin vielä neljä kovaa muutaman kymmenen metrin terävää vetoa paikalta lähtien. Kovaa juokseminen ei ottanut kipeää, mikä oli mahtavaa. Kaikki räjähtävyys on kuitenkin kaikonnut tässä reilun vuoden juoksutauon aikana, ja jostain syystä juoksua oli vähän vaikea pitää korkealla - lantio pyrki tipahtamaan kuppiin ja kantapäät maahan. Leikattu jalka ei myöskään mene yhtä pieneen kulmaan kuin terve, joten sen kanta ei viistä juostessa yhtä läheltä hanuria. Tämä tekee jalasta niin ikään vähän hitaan tuntuisen. Juoksun opettelussa on siis kaiken kaikkiaan hyvänlaisesti työnsarkaa. Aion kuitenkin käydä sitä tekemässä, jotta voisin mennä takaisin edes vanhaan puulaakifutisjengiini. Eihän se rugbya ole, mutta lohtu urheilupatoutumiin kuitenkin.
Jaa että mitäkö tässä viimeisessä kuvassa tapahtuu? Lankkuselfien näpsäisy oli jokseenkin haastavaa, mutta yritän tässä kertoa, että kykenin nyt ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen menemään sivulankkuun niin, että leikattu jalka on korokkeella ja muu ruho kyynärnojaa lukuun ottamatta ilmassa. Tämä on periaatteessa keskivartaloliike, mutta myös erittäin hyvä jalan sisäsyrjän (polvea tukevien) lihasten vahvistaja. Pieni etappi etiäpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti