Tänään oli hieman erilainen fysioterapiakäynti: kovan koipitreenin sijaan sain turvotusta vähentävät teippaukset polveen ja menin pyöräilemään.
Fyssari arveli, että jo joitain viikkoja jatkunut kipuilu polvessa aiheuttaa tulehdusvaaran. Siksi tänään himmailtiin, ja alan popsia tulehduskipulääkettä kuurina. Viime päivinä olenkin pari buranaa poskeen heittänyt, mutta otan nyt ensimmäiseltä kuntoutusviikolta jääneet tulehduskipulääkkeet käyttöön.
Jalan operoineelle ortopedille sain vastaanottoajan yli kuukauden päähän. Silloin onkin jo kuusi kuukautta leikkauksesta kulunut ja jälkitarkastuksen aika. Fyssarini vinkkasi kuitenkin, että kannattaa ottaa yhteyttä suoraan Mehiläisen leikkausosastolle, koska sitä kautta voi saada vähintään soittoajan, tai joskus lääkäri ottaa vastaan leikkauspäivinä operaatioiden välissäkin. Olisi hyvä kuitenkin saada kysellä ortopediltä, että mitäs nyt, kun jalka on nyt käytännössä ensimmäistä kertaa jatkuvasti kipeä ihan ensimmäisiä leikkausten jälkeisiä päiviä lukuun ottamatta. Muuten saakin pian tilata aikaa sellaselle spesialistille, joka laittaa päänuppia kuntoon; meinaa nimittäin hippasen jo kiristää hermoa tämä kipuilu.
Otin tänään myös strategisia mittoja, eli - luonnollisesti - reisien ympärysmitat. Terve
jalka on kasvanut kolmisen senttiä, 53:een senttiin, kun taas leikatun
jalan ympärys on vain 49,5cm siinä missä se surkeimmillaan on ollut
47cm. Voimatason kasvu on aika hyvin suhteessa sentteihin, eli ihan
liian vähäistä etenkin leikatussa jalassa, jota kuitenkin olen
treenannut ehjää enemmän. Kaipa sitä kahden jalan liikkeissä tulee kuitenkin
huomaamatta kompensoitua terveellä jalalla ja punnattua sillä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti