Tuleeko sitä lihasta?

Tänään oli jälleen aika mittasessioiden! Reilussa parissa kuukaudessa terve jalka on kasvanut 54,5:een ja leikattu 51,5:een senttimetriin. Harmikseni joudun siis taas huomaamaan, ettei leikattu jalka ole kirinyt tervettä, vaan ne ovat kehittyneet samaa tahtia siitäkin huolimatta, että pyrin antamaan leikatulle jalalle enemmän kyytiä.

 Uulalaa, miten kauniit polvet. En malta odottaa hamekautta.

 

Paljaalla silmällä jalkojen kokoero näyttää mielestäni suuremmalta kuin mitä sentit antavat ymmärtää: etureiden lihas on todella paljon pienempi vasemmassa koivessa, ja jalka on jotenkin sellainen ruipelo verrattuna toiseen. Etureiden ulkosyrjällä - en lähtis veikkaamaan, mikä osa lihaksesta se on nimeltään - on sellainen ihme lovi, joka kai pitäisi koittaa lihaksella täyttää...En tiedä, sainko kuvaamaani vangittua kuviin, mutta tässä yritystä:

ruipelo

ja edes vähän vähemmän ruipelo

On tietysti mukava huomata, että kehitystä tapahtuu kuitennii: viimeksi tein vipuvarsiprässissä sarjaa terveellä jalalla 90 kilolla ja leikatulla 70:llä, eli eivät nuo koivet enää ihan valovuosien päässä toisistaan ole voimatasoiltaan. Toki tuntuma niissä on erilainen. Jos olet tehnyt salilla joskus liikettä sellaisessa taljassa, jonka vaijeri on vanha ja kulunut, voit aavistaa, millä tapaa rutiseva raaja vastustaa liikerataa koukistaessa ja ojentaessa.

Pikku pyrähdykset

Viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen olen ollut autuaasti niin kiireinen, etten ole niin sanotusti ehtinyt hakkaamaan päätäni seinään reistaavan polveni takia. Suunnittelin monen viikon ajan aina silloin tällöin meneväni lymfaterapiaan, mutta en sitten jaksanut järjestää sille aikaa, kun ilmankin selvisin.

Viime päivinä olenkin havahtunut siihen, että hei, eihän tuo koipi ole ollut kipeä tavallisina päivinä, kun olen liikkeellä. Ainoastaan pitkään istuessa polvi jotenkin jäykistyy, ja kyykystä ylös pääseminen on niin ikään melko työlästä, minkä huomasin tänään kampuksella, kun könysin käsiä apuna käyttäen ylös pumpattuani pyörän renkaaseen ilmaa..

Hiljalleen se polven kolotus kuitenkin helpottaa ja turvotuskin on vähentynyt. Kolmen viimeisen salitreenin alkulämpät olenkin tehnyt juoksumatolla noin 10 kilometrin tuntivauhdilla 1-2 kilometrin matkan. Ehkäpä pystyn kuin pystynkin hölköttelemään Kokkola City Runilla suntin ympäri..!

Maaliskuun 31 päivän kyykkyhaaste jäi muuten minulla 16:n mittaiseksi, syy löytyy edellisestä tekstistä.