Fysioterapeuttini tuumi, että "takapakilta" tuntuva kehityskulku on ihan normaalia tässä vaiheessa kuntoutusta. Mikäli ymmärsin oikein, itse eturistisidesiirre surkastuu polvesta pois juuri tässä 2-3 kuukauden kohdalla, ja sen ympärille kehittyy mitälie kudosta uudeksi eturistisiteeksi. Polvi on tämän kehitysvaiheen vuoksi jopa heikompi kuin joitain viikkoja sitten. Lähinnä tämä tuntuu epävakautena, mutta kipuakin on hyvänlaisesti, kun jalkaa kuormittaa. Lepo, seisominen ja kävely (paitsi korkeissa portaissa tai jyrkässä mäessä) eivät satu. Treenejä pitää kuitenkin jatkaa ahkerasti, mutta painot täytyy kerta kaikkiaan pitää niin pieninä, ettei polveen satu. Tasapainoharjoittelu on todella tärkeää. Tässäpä tämän hetken tärkeimmät treenikaverini: kuminauha, vastuskuminauha, tasapainolauta ja päiväkerhoajoilta tutut tossut! Kyllä syö naista, kun ei edelleenkään pääse raudan kimppuun, vaan pitää tyytyä heiluttelemaan hilavitkuttimilla tylsistyttäviä toistoja.
Treenipainot ovat pysyneet samoina, eli melko olemattomina. Laitteissa veivaan etureisiä, takareisiä, lähentäjiä, loitontajia ja vipuvarsiprässiä. Lisäksi pumppailen pohkeita ja pakaroita, jotka ovat myös todella tärkeitä lihasryhmiä polven kannalta. Sarjat ovat pitkiä; tällä hetkellä yritetään saada erityisesti lihaskestävyyttä ja parantaa verenkiertoa jalassa varsinaisen lihasvoiman palauttamisen pohjalle. En valitettavasti edelleenkään tee kyykkyä niin kuin suunnitelmissa oli, koska kyykkääminen on kivuliasta ihan ilman painojakin. Hiljaa hyvä tulee..
